Miehen hypogonadismi

Mitä hypogonadismista on tiedettävä

Miessukuhormoni testosteronin puutostila eli hypogonadismi on yleensä kivesten toimintahäiriöstä johtuva testosteronin tai siittiösolujen muodostushäiriö. Häiriö voi johtua kivesten toimintahäiriöstä tai olla seurausta jostakin aivolisäkkeeseen tai hypotalamukseen vaikuttavasta sairaudesta.

Hypogonadismin vaikutukset ulottuvat sekä fyysisen että psyykkisen terveyden eri osa-alueisiin, mutta ne iskevät myös elämänlaatuun. Sairaudenkuva oireineen ja tunnusmerkkeineen muotoutuu vaivan puhkeamisajankohdan, vakavuuden ja kivesten toiminnan tason mukaan.

Olennaista

Alla on lueteltu muutamia olennaisia hypogonadismiin liittyviä seikkoja.

1. Hypogonadismi voi puhjeta missä iässä tahansa, ja sen oireet ja seuraukset muodostuvat erilaisiksi häiriön alkamisajankohdan mukaan.

2. Mikäli hypogonadismi puhkeaa ennen murrosikää, murrosikä ei ala lainkaan. Jos häiriö alkaa murrosiän jo käynnistyttyä, seurauksena voi olla hedelmättömyyttä tai seksuaaliterveyden häiriöitä.

3. Aikuisissa miehissä oireet ilmenevät viikkojen sisällä hypogonadismin kehittymisestä.

4. Hypogonadismi saattaa lisätä verenkiertoelimistön sairauksien, aikuistyypin diabeteksen, aineenvaihduntahäiriöiden, ennenaikaisen kuoleman sekä Alzheimerin taudin riskiä.

Oireet

Hypogonadismin kehittyessä aikuisiällä sen selvimpiin oireisiin kuuluvat usein erektiohäiriöt.

Testosteronin puute voi aiheuttaa muitakin oireita riippuen mm.:

• häiriön puhkeamisiästä
• häiriön vakavuusasteesta
• häiriön kestosta ilman hoitoa

Ne teini-ikäiset ja nuoret aikuiset, joiden murrosikä ei ole hypogonadismin puhjetessa vielä päättynyt, näyttävät hypogonadismin seurauksena muihin verrattuna ikäisiään nuoremmilta.

He saattavat kärsiä myös muista häiriöön liittyvistä vaivoista, kuten sukupuolielinten pienuudesta, kasvokarvoituksen puutteesta, äänenmurroksen poisjäämisestä tai kyvyttömyydestä kasvattaa lihasmassaa.

Hypogonadismiin sairastuminen murrosiässä saattaa johtaa:

• puutteelliseen seksuaaliseen kehitykseen
• kivesten puutteelliseen kasvuun
• rintojen kasvuun

Aikuisiällä puhjenneen hypogonadismin oireisiin lukeutuvat mm.:

• erektiohäiriöt
• siittiöiden alhainen määrä siemennesteessä
• masennus
• vähentynyt seksuaalinen halukkuus
• letargia
• unihäiriöt
• lihasmassan ja -voiman väheneminen
• kehon karvoituksen katoaminen (häpy-, kainalo- ja kasvojen karvoitus)
• osteoporoosi ja alentunut luuntiheys
• kehon rasvaprosentin kasvu
• rintojen arkuus ja kasvu
• kuumat aallot
• hikoilu
• keskittymiskyvyn häiriintyminen ja matalat energiatasot

Syyt

Mieselimistössä esiintyvä hypogonadismi viittaa joko sperman- tai testosteronintuotannon tai molempien vähenemiseen.

Hypogonadismiin johtavia olosuhteita voivat olla esimerkiksi:

• aliravitsemus
• systeeminen sairaus
• stressi
• lääkityksen sivuvaikutukset
• maksakirroosi
• myrkyt (alkoholi ja raskasmetallit)
• sairaalloinen ylipaino

Hypogonadismin riskitekijöihin lukeutuvat mm. tyypin 2 diabetes, ylipaino, munuaisten vajaatoiminta, HIV, kohonnut verenpaine, krooninen keuhkoahtaumatauti (COPD) sekä glukokortikoidien (steroideja), opioidien tai psykoosilääkkeiden nauttiminen.

Hoito

Testosteroninkorvaushoidot ovat yleisin miesten hypogonadismiin suositeltu hoitomenetelmä.

Hoito tapahtuu tavallisesti paikallisesti käytettävän geelin, iholle liimattavan lääkesäiliön tai testosteronipistoksen avulla. Suuteitse testosteronia ei nautita; sivuvaikutusten riski kasvaa tällöin liian korkeaksi ja käytöstä voi seurata esimerkiksi vatsavaivoja.

Testosteronikorvausterapia poistaa suuren osan, jopa kaikki hypogonadismin oireista ja merkeistä.

Hyötyihin lukeutuvat esimerkiksi:

• lisääntynyt seksuaalinen halukkuus
• parantunut mieliala
• luuntiheyden kasvu
• elämänlaadun parantuminen

Käytöllä on kuitenkin riskinsä.

Se voi johtaa eturauhasen hyvälaatuisen liikakasvun pahenemiseen, jo olemassaolevan eturauhassyövän kiihtyvään etenemiseen, uniapnean vaikeutumiseen tai sydämen vajaatoiminnan pahenemiseen. Testosteroninkorvaushoitoja ei tulisikaan aloittaa ilman asianmukaisen lääketieteellisen tutkimuksen suorittamista siitä kiinnostuneelle.

Testosteroninkorvaushoitoja läpikäyvien on käytävä säännöllisesti lääkärin tarkastuksessa, jossa seurataan elimistön reaktiota hoitoihin. Tämä käsittää mm. säännöllisiä verikokeita sekä ajoittaisia, digitaalisesti suoritettavia perätutkimuksia.

Testosteroninkorvaushoidot eivät välttämättä aina sovellu hoitomuodoksi hypogonadismiin. Esimerkiksi erytrosytoosi eli punasolujen tavallista runsaampi määrä potilaan veressä tekee menetelmän käyttöön sopimattomaksi.

Ihmiselimistön reaktio testosteroninkorvausterapiaan on aina yksilöllinen, eivätkä itse testosteronitasot riitä kertomaan tarpeeksi tarkasti korvaushoitojen tarpeesta.

Huomionarvoista on, että vaikka testosteroninkorvaushoidot voivat lievittää hypogonadismin oireita, ne eivät paranna mahdollista hedelmättömyyttä.

Hypogonadismi naisissa

Hypogonadismi vaikuttaa myös naisiin. Siitä kärsivien naisten munasarjat tuottavat alhaisia määriä naissukuhormoneja, mikä vaikuttaa munasarjojen itsensä sekä muun lisääntymiselimistön toimintaan.

Naiskehon hypogonadismin oireita ovat mm. viivästynyt murrosikä ja kuukautisten puute tai niiden epäsäännöllisyys. Rinnat eivät ehkä kehity täysin eikä pituuskasvu jatku loppuun asti. Ongelma saattaa olla geeniperäinen, tai se voi johtua autoimmuunisairaudesta tai useista eri ympäristön vaikuttamista tekijöistä.

Murrosiän jälkeen naisessa puhkeava hypogonadismi saattaa johtua esimerkiksi kasvaimesta, syömishäiriöistä, geneettisistä häiriöistä tai kohdunpoiston kaltaisesta leikkauksesta.

Oireisiin lukeutuvat esimerkiksi kuumat aallot, mielialan ja energiatasojen vaihtelut, sekä kuukautisten poisjääminen.

Parannuskeinot

Eräillä elämäntapamuutoksilla voi olla hoitava vaikutus elimistön luontaisiin sukuhormonitasoihin.

Sellaisia ovat etenkin:

• painonpudotus
• fyysinen harjoittelu
• stressinhallinta
• riittävä unensaanti
• alkoholin välttäminen
• tupakoimisen lopettaminen.

Yhteenveto

Miehen hypogonadismi on vaivana yhä paremmin tunnettu, mutta moni kärsii siitä edelleen tietämättään. Tämä johtaa herkästi elämänlaadun alenemiseen ja jopa eliniänodotteen laskuun.

Onkin suositeltavaa hakeutua lääkärin vastaanotolle, mikäli epäilee kärsivänsä miessukuhormonin puutoksesta tai alhaisista testosteronitasoista ja niiden mukanaan tuomista ongelmista. Hoidolla voidaan poistaa suurin osa hypogonadismin riskeistä, oireista ja seurauksista.